Mulla on tytärpuolen ompelukone lainassa, nyt kun vihdoin löytyi tilaa sille, tosin väin väliaikaisesti. Mies teki kapean apupöydän tuohon meidän makkariin, kuopuksen pinniksen jättämään tyhjään kohtaan. Jossain vaiheessa lapset siirtyvät tuohon isoon makkarrin ja me pieneen, silloin saan sanoa hyvästit ompelutilalleni. Onhan meillä tuo askarteluhuone mutta kun se on toiminut varastona viimeiset 20v. niin ei ei siellä mahdu edes kääntymään.
Ongelmanani on aina ollut ompelukoneen esille ottamisen ja varsinkin pois laittamisen vaikeus. Kun pieni ompeluinspis on iskenyt, on se kuollut heti alkuunsa kun on pitänyt alkaa miettiä mihin koneen virittelisi. Verhotkin olen kääntänyt silitysnauhalla, housunlahkeet käsin. Nyt on kiva kun voi käydä hurauttamassa sauman pari kun siltä tuntuu, jos siis lapset sattuvat olemaan sillä tuulella että antavat rauhassa touhuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti