lauantai 21. marraskuuta 2009

Tekisipä mieleni neuloa...

...paitaa ja myssyä ja sukkaa ja haalaria. Vaan nykyään ei tahdo olla tilaisuutta moiseen. Olen kohta 8kk ikäisen pienen tytön äippä, 9v. tytön varaäippä, 42v. insinöörin vaimoke ja sekarotuisen piskipojan mamma, joten oma aika on joskus kortilla eikä sitä ole varsinkaan silloin kun äidille iskee neulomisinspis.

Epäilen kovasti että kiinnostus lankoihin ja neulomiseen on periytyvää, sillä äitini on aina ollut himoneuloja. Tekipä hän sitä elannikseenkin jonkin aikaa, neulomalla mallineuleita Novitalle. Nykyään hän tekee tilaustöitä harvakseltaan, enimmäkseen puikoille eksyy jollekulle lapsenlapsista tarkoitettu neule. Itse aloitin neulomisen jo kouluikäisenä. Ensimmäinen itse ohjeesta neulomani asuste oli vauvan avaimenreikäkaulahuivi, jonka tein nuorimmalle pikkuveljelleni. Sen jälkeen on syntynyt useampi pari sukkia ja lapasia, kaulahuiveja, neulepaitoja ja-takkeja sekä vauvan vaatteita.

Neulomisharrastukseeni tuli useamman vuoden tauko Iso-Britanniassa asuessani. Jostain syystä sieltä en onnistunut kivoja lankoja löytämään. Raskausaikana en puolestani voinut kunnolla neuloa kovan turvotuksen ja käsien puutumisen takia, mikä oli suuri suru sillä olin suunnitellut tekeväni Nyt kun vauva alkaa jo olla "iso tyttö" ja viihtyy paremmin itsekseen leikkien, päätin elvyttää vanhan harrastukseni uudestaan. Liityin Novita-klubiin ja ostin kasan lankaa, joista en ole vielä saanut aikaiseksi kun pari vauvan neuletta. Tässä kuvia:

Asustesetti





















Villatakki, joka kaipaa hieman muokkausta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti